Syksyllä laitoin suunnitelmani eteenpäin teettää Perlalla pennut, se on terve hyväluonteinen aktiivinen harrastuskoira monessa lajissa ja omasta mielestäni tietysti maailman ihanin australianpaimenkoira.
Pennuista toivoin tulevan sopivankokoisia hyviä ja reippaita harrastekoiria agilityyn, tokoon ja PK-lajeihin eikä näyttelymenestystulevaisuuskaan olisi pahasta.
Perlan kasvattaja Sari Kariluoto lupasi antaa tietotaitonsa apuun ja hakiessani sopivaa urosta hän löysikin Spessun, Silverledge Special Effort:in. Siinä sitten tutkittiin ja vertailtiin terveystietoja ja sitten laitoin paletin tarvittavia geenitutkimuksia Amerikkaan . Tulosten tultua osoittautui että yhdistelmä on sopiva ja käytettävissä.
Juoksu alkoi 6.1 ja 14.1 käytiin Progesteronimittauksessa ja tulos oli(S/P) 4.85 ng/ml. Lauantaina 16.1 lähdettiin ajelemaan Järvenpäähän Spessua ja hänen omistajaa Elina Lainetta tapaamaan. Ensihetkestä miellyin Spessun,sen ulkonäköön ja rauhalliseen varmaan käytökseen. Siellä todettiin että tärppipäivät on juuri ajallaan, vaikka Perla ei aluksi suostunut astutukseen, herrasmiehenä Spessu odotti ja vasta seuraavana aamuna tapahtui astutus ensimmäisen kerran. Illalla sitten vielä toinen astumien ennenkuin lähdettiin perlan kotiin.
Sitten taas jännitettiiin, 15.2.2016 mentiin ultraan ja eläinlääkäri Lea Jaakkola ultrasi perlan odottavaksi ja arvioi pentuja olevan 6-8 kappaletta.
Agility lopetettiin astutuksen jälkeen lähes välittömästi, mitä nyt hieman tekniikkaa otettiin, mutta tokoilua jatkettiin vielä koska kävimme vielä ystävänpäivänä 14.2.2016 korkkaamassa EVL ykköstuloksella, vaikka molempien keskittyminen kisassa hieman herpaantuikin.
Sen jälkeen ollaankin otettu vain mielenterveystreeniä ja haun ilmaisutreeniä, ettei eloisan koiran pää räjähdä tekemisen puutteessa.
Vatsa kasvoikin yhtäkkiä valaan kokoiseksi ja perlan nähneet arvelivatkin että paljonkohan niitä pentuja on oikein tulossa. Nyt loppuodotus otetaan rauhallisesti. Penturuokaan siirryttiin pikkuhiljaa 19.2 alkaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti